Lokakuussa Montaasin leffailloissa katsotaan Anthony Mannin vaikuttava sotadraama Miehet sodassa, F.W Murnaun pienimuotoinen rikas draama City Girl, Robert Altmanin terävä Hollywood-satiiri The Player – Pelimies, anime-tuplana Ghost in the Shell ja Perfect Blue, sekä Michelangelo Antonionin svengaavaan Lontooseen sijoittuva persoonallinen murhamysteeri Blow-Up – erään suudelman jälkeen.

Leffaillat järjestetään lokakuussa Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A) tai Montaasin kerhohuoneella Kinopolin vieressä. Leffaillat alkavat klo 17.30 (kts. poikkeukset alta). Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21.

1.10. Miehet sodassa (Kerhohuone, klo 17.30)
8.10. City Girl (Kinopoli, klo 18.00)
15.10. The Player – Pelimies (Kinopoli, klo 17.30)
22.10. Ghost in the Shell + Perfect Blue
(Kinopoli, klo 17.00)
29.10. Blow-Up – erään suudelman jälkeen (Kinopoli, klo 17.30)

Tervetuloa!

Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919


Su 1.10. klo 17.30 (Kerhohuone)

Anthony Mann:
Miehet sodassa (Men In War)
USA 1957 / 102 min / englanti

Yhdysvaltalainen joukkue hajaantuu vihollisen puolella linjoja Korean sodan taisteluissa. He ovat kärsineet pahasti edellisen hyökkäyksen jäljiltä ja ovat kaukana lähimmästä tukikohdasta. Luutnantti Henson (Robert Ryan) pyrkii johdattamaan rakoilevia joukkojaan samalla kun miehet väsyvät ja monien mielenterveyskin alkaa oikutella.

Liian vähälle huomiolle jääneen mestariohjaaja Anthony Mannin ura jakaantuu mielenkiintoisesti eri genrekonventioiden haastamisen kautta: 40-luvun tyylitellyt noirit (mm. T-men, Raw Deal), lännensankarin pimeämpiä puolia käsitelleet länkkärit 50-luvulla (mm. Winchester 73, Teräskannus, Mies lännestä) sekä 60-luvun epookkiaallon parhaita olevat teokset (El Cid, Rooman valtakunnan tuho). Miehet sodassa tarkoitti ohjaajalle astumista sotaelokuvan piiriin ja elokuva sivuttaakin genrelle tyypilliset arkkityyppihahmot tai ennalta määritellyt sodan moraliteetit. Mannin upeimpien lännenelokuvien tapaan ihminen on luonnon ja äärimmäisen tiukalle viritetyn tilanteen armoilla ja kaikki todellisuus syntyy näistä rajatuista lähtökohdista.

(Tomi Salovaara)


Su 8.10. klo 18.00 (Kinopoli)

F.W. Murnau:
Suurkaupungin tyttö (City Girl)
USA 1930 / 90 min

Lem (Charles Farrell) lähtee kaupunkiin myymään kotitilallaan kasvatettua viljaa ja rakastuu matkalla Kate-nimiseen tarjoilijattareen (Mary Duncan). Pari menee naimisiin ja palaa maalle. Lemin pikkusisko ja äiti ottavat Katen hyvin vastaan ja tyttö itse tuntee vetoa maaseutuun, mutta Lemin isä asettuu poikkiteloin nuoren parin tielle pitäen Katea onnenonkijana.

Alunperin Our Daily Bread -nimellä kulkeneessa elokuvassa Murnau halusi näyttää koko leivänteon prosessin. Tarkoituksena oli kuvata piilotettua työtä, joka toimi perustana kaupunkilaiselämälle. Sunrise-mestariteoksena kaupallisen flopin jälkeen Murnau joutui kuitenkin tyytymään hieman vaatimattomimpiin ratkaisuihin. Tuloksena syntyi kuitenkin tämä hienovarainen ja pienimuotoinen, mutta rikas draama, jonka viljapeltomiljöö on sittemmin inspiroinut esimerkiksi Terence Malickin Days of Heavenia.

(Arto Kononen)


Su 15.10. klo 17.30 (Kinopoli)

Robert Altman:
The Player – Pelimies
USA 1992 / 124 min / englanti

Hollywoodissa tuottajat pitävät käsikirjoittajia ainoastaan epärealistisina omien prosessien suoltajina ja käsikirjoittajat tuottajia vain rahanahneina huijareina. Eräs Hollywood-tuottaja (Tim Robbins) löytää itsensä keskeltä elokuvamaista kiristysjuonta. Samaan aikaan studion tehostustoimet laittavat miestä ahtaalle. Jotenkin tulisi kuitenkin selvitä Hollywoodin pintapuolisia arvoja korostavassa maailmassa.

70-luvun parhaita amerikkalaisia elokuvia ohjannut Robert Altman katosi hieman kuvasta 80-luvulla, mutta palasi parrasvaloihin tällä hienolla Hollywood-satiirilla. Omat vaikeutensa studiopomojen kanssa kokenut ohjaaja luo viihdyttävän, älykkään ja hauskan kuvan Hollywoodin sisäpiirin peleistä. Ei ole vaikea arvata kenen joukoissa Altman seisoo, mutta tuloksena on kaikkea muuta kuin katkera tilitys. Aina omalle tyylilleen uskollisen mestarin satiiri on huomattavasti kypsempää.

(Tomi Salovaara)


Su 22.10. klo 17.00 (Kinopoli)

Mamoru Oshii:
Ghost in the Shell (Kôkaku Kidôtai)
Japani 1995 / 83 min / japani (eng. tekstit)

Vuosi on 2029. Netin ja kybernetiikan kehitys on murtanut tuntemamme maailman rajoitukset, mutta altistanut ihmiset myös uusille uhkille kuten aivojen hakkeroinnille. Hakkereista halutuimpia on “Puppetmaster”, jonka toimien politisoituessa kyberpoliisiosasto “Section 9” lähetetään tämän perään.

CGI:tä perinteisempiin animaatiotekniikoihin yhdistelevä Ghost in the Shell on monien kirjoissa yksi kaikkien aikojen parhaita animeja ja animaatioita ja se onkin saanut faneja James Cameronista Wachowskeihin, jotka lainasivatkin siitä joitain elementtejä The Matrixiin.

(Arto Kononen)

n. klo 18:30

Satoshi Kon:
Perfect Blue (Pâfekuto burû)
Japani 1997 / 80 min / japani (eng. tekstit)

Mima Kirigoe on pop-laulaja, joka jättää yhtyeensä panostaakseen näyttelijän uraan. Uraratkaisu suuttuttaa tähden fanit ja kovien paineiden alla painivaa Mimaa alkaa piinata tämän alterego, joka väittää olevansa oikea Mima.

Perfect Blue liikkuu teemoissaan sujuvasti esimerkiksi voyerismin, todellisuuden olemuksen, mielen järkkymisen, surrealismin ja seksuaali- ja sukupuolidentiteetin alueilla. Sen sisältämät mysteerit tuovat mieleen niin Lynchin, Aronofskyn kuin Hitchcockin tai De Palmankin elokuvien maailmoja.

(Arto Kononen)


Su 29.10. klo 17.30 (Kinopoli)

Michelangelo Antonioni:
Blow Up – erään suudelman jälkeen
Iso-Britannia 1966 / 111 min / englanti

Muutosten kourimassa 60-luvun Lontoossa nuori muotivalokuvaaja Thomas (David Hemmings) vie kameransa joka paikkaan ja kokee voimakasta tarvetta taltioida filmille kaiken näkemänsä. Eräänä päivänä hän sattuu kuvaamaan puistossa erikoisen tapahtuman. Tarkemman tutkailun jälkeen Thomas alkaa epäilemään todistaneensa murhan.

Modernin elokuvan suunnannäyttäjäksi 1960-luvulla noussut Michelangelo Antonioni siirtyi katolisesta Italiasta uudenlaisen nuorisokulttuurin valtaaman Lontoon maisemiin elokuvallaan Blow Up – erään suudelman jälkeen. Aikakauden henkeä sykkivän kesäisen Lontoon muoti, musiikki, bileet ja tennis (alustana tietenkin ruoho) tuovat aivan erilaisen vireen ohjaajan aikaisempiin töihin verrattuna ja elokuvan murhamysteeri toimii aivan uudenlaisena taustana ohjaajan teemojen käsittelylle. Antonioni ei tässäkään elokuvassa tosin sorru kaupallisen elokuvan helppoihin ratkaisuihin, vaan koko murhamysteeri toimii vain taustatarinana päähenkilön ulkopuolisuudelle ja ympäristön havainnoinnille objektiivisen totuuden merkitystä hahmottaen.

(Tomi Salovaara)